Loputkin ihmiset tuhoutuvat, mutta tekoälyjen ja aikamatkustuksen avulla ihmiskunta saa uuden mahdollisuuden.

The Synchronicity War -kirjasarjan kolmannessa osassa hyökkääjien kotiplaneetta vihdoin löytyy. Samalla kuitenkin tulee esiin vielä suurempi uhka uudenlaisten avaruusolioiden muodossa. Nämä hyökkäävät maahan hyökänneen sivilisaation asuttamille planeetoille ja näyttävät valtavan suurten alustensa voimin valloittavan niitä helposti ja tuhoavan valloittamansa planeetat ottamalla niistä kaiken metallin, tuhoamalla suurimman osan asukkaista ja ottamalla osan asukkaista vangeikseen.

Ajatus siitä, että sinun vihollisesi on minun ystäväni ei kuitenkaan sovi näihin uusiin avaruusolioihin. Päinvastoin ne valloittavat ja tuhoavat kaikki eteensä tulevat sivilisaatiot ja on vain ajan kysymys, milloin ne tulevat myös maahan.

Saman aikaisesti yhteyttä ottavat myös ystävällismieliset avaruusoliot, joista paremman puutteessa käytetään nimitystä Friendlies. Heiltä saadaan edistynyttä teknologiaa. Samalla kuitenkin ilmenee, että he ovat aiheuttaneet maahan tapahtuneet hyökkäykset. Tarkoituksena on ollut, että ihmiskunta saadaan hyökkäysten avulla kehittämään teknologiaansa, sodankäyntitaitojaan ja varustautumaan niin, että he pystyvät torjumaan myös valloittamista yrittävät uudet avaruusoliot, jotka ovat vakava uhka myös Friendlieseille itselleen.

Tarinan jatkuessa nejännessä kirjassa ihmiskunta hyökkää ja puolustautuu sekä uusia että vanhoja vihollisiaan vastaan. Apua saadaan tulevaisuudesta itse lähetettyjen viestien avulla niin, että kokemuksista voidaan ottaa oppia ja yrittää uudestaan. Strategioita ja taktiikoita suunniteltaessa on taisteluissa otettava huomioon valtavat etäisyydet ja nopeudet. Kaikki ei aina mene toiveiden mukaan ja ihmiskunta tuhoutuu pari kertaa. Aikamatkustuksen ja taisteluissa selvinneiden tekoälyjen avulla saadaan joka kerta kuitenkin uusi mahdollisuus. Lopulta uhkaavat vastustajat lyödään ja ihmiskunta voi jatkaa elämäänsä rauhassa. Kirjan lopussa kuitenkin saadaan vihjeitä mahdollisista uusista uhista.

The Synchronicity War jatkuu. Taistelu kiihtyy ja lopulta maapallon ihmiset tuhotaan biologisilla aseilla

Kirjasarjan toisessa osassa tekoälyt kehittyvät huimaa vauhtia. Niistä kehittyy persoonallisuudeltaan, osaamiseltaan ja jopa huumorintajultaan erilaisia yksilöitä. Epäilyistä ja vastustuksesta huolimatta tekoälyjen hyödyntämistä lisätään ja niille annetaan itsenäistä ratkaisuvaltaa ja jopa sellaisia johtamistehtäviä, joissa ne johtavat ihmisten toimintaa. Taistelutilanteissa niiden kyky ja nopeus hahmottaa tilanteita, tehdä päätöksiä ja toimia on niin ylivoimaista, että niin yksittäisten taistelualusten ohjaamista kuin kokonaisten taisteluosastojen johtamistakin annetaan yhä enemmän niiden vastuulle.

Tulevaisuudesta yllättäen saatavat viestit auttavat merkittävästi suuntaamaan kehitystyötä ja selviytymään uhkaavista tilanteista. Aluksi viestejä saa pelkästään kirjan päähenkilö, joka kriittisillä hetkillä vaipuu muutamaksi sekunniksi unenomaiseen tilaan ja näkee kuin filmiltä lähitulevaisuudessa tapahtuvan keskustelun tai muun viestin, jonka perusteella saa vinkkejä siitä, mitä lähitulevaisuudessa tulee tapahtumaan ja miten silloin kannattaa toimia. Se, mistä nämä viestit tulevat tai kuka niitä lähettää, jää toistaiseksi hämärän peittoon. Tekoälyillä on siitä jo jotain aavistuksia ja tiedemiehet laitetaan tutkimaan asiaa. 

Bilogisilla aseilla maapallolle tehtävästä hyökkäyksestä ja ihmisten tuhoutumisesta saadaan näiden viestien avulla ennakkotieto. Tähän lähdetään varautumaan siten, että ihmiskunnalle etsitään mahdollisimman kaukaa uusi asuinpaikkaa, jonka sijainti pidetään piilossa niin, että vain tekoälyt osaavat kuljettaa aluksia sinne.

Kirjan toisen osan lopussa uhkakuva toteutuu, biologisin asein tapahtuvaa hyökkäystä ei pystytä yrityksistä huolimatta torjumaan ja maapallon ihmiset tuhoutuvat. Hyökkäyksen alkaessa käynnistetään ihmisten, tietojen ja tekoälyjen siirto uuteen salaiseen asuinpaikkaan. Maasta pystytään siirtämään vain pieni joukko keskeisiä osaajia ja muita avainhenkilöitä. Näiden lisäksi mukaan pääsee kymmenentuhatta kaukaisimman siirtokunnan asukasta. Näiden avulla ihmiskunta pyrkii selviytymään Terra Novaksi nimetyllä uudella planeetalla ja jatkamaan taistelua edelleen tuntemattomana pysyvää vihollista vastaan.

Kirjasarjan kolmas osa jatkaa tästä tilanteesta.

The Synchronicity War jatkuu – Uhka kasvaa, aseistus kehittyy ja tekoälyn hyödyntäminen käynnistyy

Ensimmäisen kirjan loppupuolella kerrotaan aseiden, avaruusalusten ja strategioiden kehittymisestä. Tekoälyä hyödynnetään ensin miehittämättömien tiedustelu- ja taistelualusten käytössä. Pian yhden avaruusaluksen päällikkönä toimiva päähenkilö huomaa, että miehittämättömien alusten tekoälyt ajattelevat itsenäisesti ja tekevät nopeasti hyviä tilannearvioita ja toimintasuunnitelmia. Hän alkaa keskustella näiden kanssa. Tekoälyt eivät enää ole pelkkää tietotekniikkaa vaan älyllisiä ja yksilöllisiä olentoja. Jokaiselle tekoälylle kehittyy oma persoonallisuus ja niillä on myös huumorintajua. Vähitellen niistä tulee aluksen päällikön luotettavia avustajia ja jopa ystäviä. Kirjan loppupuolen taisteluissa itsenäisesti toimivilla tekoälyillä on jo merkittävä rooli.

Kirja päättyy jännittävään tilanteeseen, jossa tiedusteluyrityksistä huolimatta edelleen täysin tuntemattomina pysyvät muukalaiset uhkaavat suurella voimalla maan asuttamaa siirtokuntaa. Tarina ja lukukokemus olivat niin jännittäviä ja mielenkiintoisia, että aion hankkia myös seuraavan osan ja ehkä koko neljän kirjan sarjan.

The Synchronicity War - Miten ihmiskunta reagoi avaruudessa kohtaamaansa yllättävään uhkaan?

Olen parhaillaan lukemassa Dietmar Wehrin kirjoittamaa The Synchronicity War nimistä kirjaa tai paremminkin kirjasarjan ensimmäistä osaa, jonka lähtötilanteessa ihmiskunta on lähes sadan vuoden ajan kartoittanut ja asuttanut rauhanomaisesti avaruutta. Kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle tilanteesta, jossa yksi tutkimusalus on kadonnut valovuosien päähän ulottuvalla reissullaan ja seitsemän samanlaisen aluksen ryhmä on lähetetty selvittämään asiaa. Ryhmä löytää kadonneen aluksen tuhottuna ja joutuu myös itse ilman mitään yhteydenottoja tai varoituksia tuntemattomien alusten hyökkäyksen kohteeksi.

Kaksi yllätyshyökkäyksen kohteeksi joutunutta tutkimusalusta tuhoutuu ja yksi vaurioituu pahoin taistelussa, mutta saa kuitenkin yhden vastustajansa tuhottua. Taistelussa tehtyjen havaintojen perusteella tuntemattomat alukset ovat sekä aseistukseltaan että panssareiltaan maan aluksia selvästi parempia, joten loput tutkimusalukset irrottautuvat taistelusta ja palaavat mahdollisimman nopeasti maahan raportoimaan hyökkäyksestä.

Tämän jälkeen kirjassa alkaa jakso, jossa kerrotaan, miten tapahtunutta analysoidaan tarkemmin ja tehdään arvioita tarvittavista toimenpiteistä. Analysoinnin tuloksen syntyy näkemys, että tutkimusalukset ovat kohdanneet agressiivisesti toimivan tuntemattoman rodun, joka ilmeisesti pyrkii laajentamaan elinpiiriään ja suurella todennäköisyydellä tulee uhkaamaan myös maata. Tästä alkaa kuvaus siitä, miten uhkaan aletaan valmistautua.

Valmistautumista tarkastellaan sekä teknologian ja asejärjestelmien kehittämisen, uudenlaisten alusten suunnittelun ja rakentamisen, tilanteeseen sopivien toimintastrategioiden että tarvittavan rahoituksen ja poliittisen tuen saamisen näkökulmista.

Yhtenä alkuvaiheen keskeisenä tavoitteena on lisätietojen hankinta näistä avaruuden muukalaisista. Keskeisiä kysymyksiä ovat mm. keitä he ovat, mistä he tulevat, mihin he pyrkivät, miten he toimivat, paljonko heitä on, mikä on heidän teknologiansa taso ja minkälaista aseistusta heillä on käytössään. Näiden asioiden selvittämiseksi lähetetään mahdollisimman nopeasti vapaaehtoisten miehittämä tutkimusalus vaaralliselle tutkimusmatkalle valovuosien päähän etsimään muukalaisia ja heidän tukikohtiaan ja selvittämään, ovatko he tulossa kohti maata.

Tätä kirjoitettaessa olen lukenut kirjasta reilun kolmanneksen ja jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä muukalaisista saadaan selville ja miten heidän kanssaan toimitaan.